BLOGIT

Tuolilla on väliä - ja erityisesti sillä miten istut!

Tiistai 3.10.2017


Olin mielissäni kyselystä keskustakirjasto Oodiin tulevista tuoleista. Kansalaiset saivat kertoa mielipiteensä 13 erilaisesta tuolista. Pohjustuksessa kerrottiin että Oodiin valitaan kauniita, käytännöllisiä, paloturvallisia ja kulutuksen kestäviä kalusteita. Jäikö joitain kriteerejä puuttumaan?

Mitä kauemmin olen kiinnittänyt huomiota tapaan jolla käytämme itseämme, sitä herkemmäksi olen tullut mm. sen suhteen millaisia istuimia on lentokoneissa, teattereissa, odotustiloissa, kahviloissa, luokkahuoneissa... Ympäristömme rakenteiden vaikutus meihin on väistämätön ja jatkuva – varsinkin jos se on tiedostamaton.

Alexander-tekniikan opettajana keskityn työssäni opettamaan niin hyvää tapaa toimia, että edes huono tuoli ei pilaa tilannetta. Silti en suosittele että kukaan istuisi vuodesta toiseen itsen kannalta epäedullisella tuolilla. En myöskään innostu kalliista ergonomisista luomuksista; hienot säädöt eivät pelasta sitä joka käyttää itseään huonosti. Vastuu istumisesta on lopulta käyttäjällä.

Lue seitsemän tärkeää elementtiä tuolin valintaan

Suunnittelijat eivät kouluta ihmisiä siihen kuinka heidän luomiaan esineitä pitäisi käyttää. Kaikkein harmillisin yhtälö syntyy, kun käytetään istujan kannalta huonoja istuimia ja istutaan niissä huonosti; painutaan kasaan, saadaan niskakipuja, kärsitään välilevyn pullistumista ja sanotaan, että istuminen tappaa. Erityisen surkeaksi tilanne muuttuu kun lapset istuvat luokkahuoneissa vuodesta toiseen tuoleilla, jotka eivät kannusta istumaan hyvin. Tuolilla siis on väliä ja istumisen tavalla eritoten.

Suunnitellessaan tuolin suunnittelija ratkaisee monitahoista toiveiden verkostoa, jossa mm. esteettisyys, turvallisuus, kestävyys ja  taloudellisuus saavat vaihtelevia painotuksia. Tähän toiveiden joukkoon haluaisin lisätä omat painotukseniKeskeinen kysymykseni on millainen tuoli on keholle edullinen? Sillä jotkut tuolit vain ovat parempia käyttäjän näkökulmasta kuin toiset.

Tässä seitsemän hyvää ominaisuutta tuolille:

  1. Suosi tasaisia pintoja verrattuna muotoiltuihin. Voi olla houkuttelevaa valita orgaanisia muotoja, jotka jäljittelevät kehon muotoja, mutta tosiasiassa kehon on helpompi olla oma itsensä, jos se voi kohdata tasaisen ja neutraalin pinnan. Istuinosat ja selkänojat, jotka ovat esimerkiksi kuperia eivät salli kehon avautua omaan pituuteensa ja leveyteensä.
  2. Istuinosan horisontaalisuus on parempi kuin kallistukset. Erityinen vitsaus ovat taaksepäin kallistuvat istuinosat, jotka eivät kannusta käyttämään selkärankaa dynaamisesti ylöspäin suuuntautuvana rakenteena. Ne houkuttelevat selkärankaa painumaan C-malliin, jossa sisäelimet ovat ahtaalla ja hengittäminen estynyttä. Suuri osa maailman koululaisista valitettavasti kärsii taaksepäin kallistuvista tuoleista.
  3. Jämäkkä. Liian pehmeäksi topattu tuoli ei salli luille ja lihaksille oppositiota tai istuinkyhmyille vastetta. Sekä rintakehä että lantio hyötyvät jämäkästä pinnasta, josta käsin ne voivat avautua tilaan. Pehmeä pinta kutsuu kehoa vajoamaan ja lihaksia passivoitumaan.
  4. Tuoli ei saisi häiritä pään ja ylävartalon välistä suhdetta. Jos selkänoja on esimerkiksi kallistettu kovin takaviistoon, se pakottaa istujaa suuntaamaan päätä vastaavasti eteenpäin. Seurauksena on eteenpäin kaartuvia kauloja kuin joutsenilla.
  5. Säädettävä korkeus. Jalkojen olisi ehdottomasti yletyttävä maahan, jotta istuja voisi saada tarvitsemansa tuen lattiasta. On hyvä asia, jos korkeutta voi säätää niin, ettei  joudu roikottamaan jalkoja ilmassa. Toisaalta voitaisiin useammin ajatella, että tarvitaan eri kokoisia tuoleja kuten karhuilla Kultakutri –sadussa.
  6. Käsinojia ei tarvita. Hyvässä tuolissa ei tarvita käsinojia. Solisluiden ja lapaluiden muodostama kehä on rakenne, josta käsivarret voivat vapaasti laskeutua. Kyynärtuki ei ole mitenkään välttämätön tuolin ominaisuus.
  7. Liikkuvuus. Keho on luotu liikkuvaksi, ei staattiseksi. Siksi istujalle on eduksi, jos tuoli sallii käyttäjänsä liikkua. Tänä päivänä liikkeen sallivia istuimia on ilahduttavan pajon: satulatuoli, poiju, pallo, keinu...Yksinkertainen jakkara sallii myös liikkumisen moneen suuntaan.

Mikä tuoli sitten sai parhaat arviot kyselyssä Alexander- opettajan näkökulmasta? Esillä olleista 13 tuolista vain harva täytti odotukset. Eniten kuitenkin miellytti yksinkertainen puinen tuoli (L), jonka istuinosa on lähes tasainen ja selkäosa vain aavistuksen kaareva. Tuoli on tukeva ja salli liikkumisen. Pienet käsinojat eivät häiritse istumista. Lisäksi tuoli miellytti esteettisyydellään ja materiaali oli miellyttävä.

Avainsanat: Istuminen, Alexander-tekniikka, hyvä tuoli; Oodi-kirjasto